SEGLI-hankkeen tutkimukselle keskeisiä käsitteitä

Segregaatio, ammatillinen segregaatio, sukupuoli, sukupuolen moninaisuus, intersektionaalisuus, sukupuolten tasa-arvo, tasa-arvon paradoksi, ammatillinen koulutus, tekniikan alat

Segregaatio tarkoittaa eriytymistä tai eriyttämistä. Segregaatio voi olla esimerkiksi sukupuolenmukaista tai etnisen tausta mukaista.

Segregaatio jaetaan usein horisontaaliseen ja vertikaaliseen segregaatioon. Vaakasuora segregaatio tarkoittaa eri ryhmien eriytymistä ilman selvää kytköstä rahaan tai valtaan. Esimerkkejä vaakasuorasta sukupuolenmukaisesta segregaatiosta on esimerkiksi sellainen tilanne, jossa tytöillä ja pojilla on eri harrastukset.

Pystysuoralla segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että myös raha ja valta jakautuvat eri ryhmien kesken eri tavalla. Tyypillinen esimerkki pystysuorasta segregaatiosta on se, että yritysten johdossa on enemmän miehiä kuin naisia. Vaakasuora ja pystysuora segregaatio kytkeytyvät myös toisiinsa, eikä niiden erottelu ole useinkaan yksinkertaista.

Aiheeseen liittyvä blogiteksti: Mitä on segregaatio?

Ammatillinen sukupuolenmukainen segregaatio tarkoittaa sitä, että naiset ja miehet tyypillisesti tekevät töitä eri aloilla ja eri työtehtävissä. Joskus ammatillista segregaatiota määritellessä keskitytään palkansaajiin, mutta koko kuvan saamiseksi mukaan tulisi ottaa myös yrittäjät ja itsensä työllistäjät.

Suomessa ammattien eriytyminen nais- ja miesenemmistöisiin aloihin on Euroopan jyrkintä. Euroopan komission tilaaman raportin mukaan vain 2 % suomalaisista työskentelee tasa-aloilla, eli aloilla joissa on vähintään 40 % naisia ja miehiä. (Burchell 2014).

Sukupuolen käsitettä voidaan hahmottaa esimerkiksi seuraavan jaottelun avulla: biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, sekä juridinen sukupuoli.

Biologinen sukupuoli määritellään esimerkiksi anatomian tai kromosomien mukaan. Sosiaalinen sukupuoli käsittää erilaiset kulttuurilliset sukupuoleen liittyvät odotukset ja keskimääräiset sukupuolten väliset erot yhteiskunnassa. Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan. Juridisella sukupuolella tarkoitetaan vaikkapa henkilötunnuksen tai passin sukupuolimerkintää.

Ei voida sanoa, että vain yksi näistä sukupuolittamisen tavoista määrittäisi sukupuolen. Toisaalta tietyssä tilanteessa saatetaan esimerkiksi käytännön syiden takia käyttää vain yhtä näistä määrittelytavoista. Esimerkiksi määrällisissä tutkimuksissa saatetaan käyttää rekisteriaineistoa, jossa sukupuoli on määritelty juridisen sukupuolen eli henkilötunnuksen mukaan.

Tasa-arvon kannalta on toisaalta tärkeää uskaltaa puhua sukupuolesta, eri sukupuoliin kohdistuvista erilaisista odotuksista ja esimerkiksi naisten ja miesten keskimääräisistä kokemuksista; toisaalta on syytä pyrkiä siihen, ettei liioitella sukupuolten välisiä eroja tai vahvisteta sukupuolistereotypioita.

Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa, että sukupuolen fyysinen kehitys ja sukupuolen kokeminen ihmisillä vaihtelee.

Muunsukupuolinen ihminen voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai sitten tämän jaon ulkopuolella. Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan.

Aiheeseen liittyvä blogiteksti: Tietojärjestelmät ja sukupuolen moninaisuus

Interektionaalisuudella tarkoitetaan sitä, että erilaiset yhteiskuntaan ja yksilöön liittyvät tekijät ja kategorisoinnit vaikuttavat yhtäaikaisesti. Esimerksi sukupuoli ja etninen tausta vaikuttavat samaan aikaan, eikä vaikutusta voida tietää sen perustella, miten ne vaikuttavat erikseen. (Collins 2015).

Intersektionaalisuus on myös teoreettinen ja metodologinen työkalu analysoida kuinka valtaerot ja rajoittavat normit – jotka perustuvat diskursiivisesti, institutionaalisesti tai rakenteellisesti tuotettuihin sosiokulttuurisiin kategorioihin, kuten sukupuoli, etninen tausta, rotu, luokka, seksuaalisuus, ikä/sukupolvi, vammaisuus/vammattomuus, kansallisuus, äidinkieli, jne. – ovat vuorovaikutuksessa ja tuottavat monenlaista sosiaalista epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisia sosiaalisia suhteita.  Sosiaalisia mekanismeja voidaan teoretisoida myös seuraavien käsitteiden avulla: valta-asema/alistuva asema, mukaan ottaminen/syrjäytyminen, nähdyksi tuleminen/näkymättömyys, valta vaikuttaa/ voimattumuus, etuoikeus/ei etuoikeutettu asema, enemmistö/vähemmistö, jne. (Nina Lykke 2010).

Sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan useimmiten sitä, että naisilla ja miehillä on keskimäärin yhtä paljon arvostusta, valtaa ja mahdollisuuksia. Tasa-arvoisuutta arvioidaan vertailemalla miesten ja naisten tilannetta eri elämänalueilla.

Kansainvälisesti tasa-arvoa mittaavia indeksejä ovat esimerkiksi Maailman talousfoorumin Global Gender Gap Report 2017, sekä Euroopan tasa-arvoinstituutin EIGE:n Gender Equality Index 2017. Indeksit tarjoavat arvion sukupuolten tasa-arvon tilanteesta ja kehityksestä eri maissa. Indeksit kuitenkin mittaavat tasa-arvoa rajatusti valitsemillaan elämänalueilla ja määrällisillä mittareilla, joten niiden lisäksi tarvitaan laadullista tietoa esimerkiksi työnantajien käytännöistä ja työnhakijoiden ja -tekijöiden kokemuksista.

Sukupuolten tasa-arvon käsitteeseen kuulu myös se, että sukupuolen moninaisuutta arvostetaan. Vaikka tämä näkemys jää usein tilastoista keskusteltaessa varjoon, on se olennainen osa sukupuolten tasa-arvoa. Esimerkiksi muunsukupuolisten tulisi näkyä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Tasa-arvo näkyy yhteiskunnassa esimerkiksi seuraavasti:

• Kaikilla on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta

• Naisten ja miesten keskimäärin erilainen elämänkokemus sekä erilaiset elämäntilanteet ja tarpeet otetaan tasapuolisesti huomioon

• Naisenemmistöisiä ja miesenemmistöisiä työtehtäviä ja aloja arvostetaan samalla tavoin

• Kunnioitetaan erilaisia sukupuoli-identiteettejä kuten nainen, mies ja muunsukupuolinen  

• Pyritään siihen, että naiset ja miehet ovat vapaita kehittämään henkilökohtaisia kykyjään ja tekemään valintoja ilman tiukkojen sukupuoliroolien asettamia rajoituksia

• Vanhemmuutta arvostetaan sukupuolesta riippumatta, otetaan huomioon erilaiset perhemuodot

Tasa-arvon paradoksilla on tarkoitettu tutkimuksissa monia asioita. Sukupuolenmukaista segregaatiota tutkittaessa sillä on kuitenkin viitattu pääasiassa kahteen asiaan.

Ensinnäkin tasa-arvon paradoksilla tarkoitetaan sitä, että Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta toisaalta tuottaa tasa-arvoa (muun muassa mahdollistaa naisten työssäkäynnin, korkea naisten työllisyysaste) että lisää ammatillista sukupuolenmukaista segregaatiota ja palkkaeroja, kun Pohjoismaat työllistävät naisia yksityisen sektorin työpaikkoihin verrattuna pienillä palkoilla esimerkiksi päiväkoteihin ja vanhustenhoitoon. (esim. Ellingsaeter, 2013). Tasa-arvon paradoksin sijaan samasta ilmiöstä on käytetty termiä hyvinvointivaltion paradoksi.

Toisekseen tasa-arvon paradoksiksi on alettu kutsua segregaatiotutkimuksessa sitä, että sukupuolten tasa-arvoa mittaavissa indekseissä korkeita sijoituksia saaneiden maiden työmarkkinat ovat segregoituneemmat kuin matalia tuloksia saaneiden maiden. (Falk ja Herlme 2018, Stoet ja Gary 2018). Tällöin täytyy muistaa, että maiden välillä on paljon muitakin eroja, esimerkiksi bruttokansantuotteessa ja siinä, kuin paljon naisia ylipäätään on virallisilla työmarkkinoilla.

Aiheeseen liittyvä blogiteksti: Miksi koulutuksen segregaatio laitetaan nykyään yksilöiden syyksi?

Ammatillisessa koulutuksessa voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon heti peruskoulun jälkeen tai myöhemmin. Perustutkinnon voi suorittaa koulussa opiskellen, oppisopimuksena tai näyttötutkintona. Myös koulussa tapahtuvaan opiskeluun sisältyvät kiinteästi työpaikoilla tehtävät koulutussopimusjaksot.

Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen suoraan peruskoulun jälkeen kestää keskimäärin kolme vuotta. Opinnot koostuvat sekä yleisaineista (esim. viestintä, matematikka, yhteiskuntatieteet, 35 osaamispistettä) että tiettyyn ammatilliseen perustutkintoon kuuluvista aineista (yhteensä 145 osaamispistettä).

Ammatillisen perustutkinnon jälkeen voi suorittaa näyttötutkintona ammattitutkinnon tai erityisammattitutkinnon. Ammatillisessa koulutuksessa tarjotaan myös valmentavaa koulutusta, joka auttaa esimerkiksi kielellisten valmiuksien kehittämisessä ja koulutuksen valinnassa.

Aloituspaikkojen määrän mukaan ammatillisen koulutuksen 12 suurinta alaa (jokaisella yli tuhat aloituspaikkaa ammatillisen perustutkinnon suorittajille) ovat: autoala, hiusala, kone- ja tuotantotekniikka, liiketalous, logistiikka, rakennusala, ravintola- ja catering-ala, sosiaali- ja terveysala, sähkö- ja automaatiotekniikka, talotekniikka, tieto- ja tietoliikennetekniikka, sekä tieto- ja viestintätekniikka.

Lisätietoa: Opintopolku ja Opetushallitus.

Tekniikan alat ammatillisessa koulutuksessa käsittävät seuraavien alojen tutkinnot:

• arkkitehtuuri ja rakentaminen

• materiaali- ja prosessitekniikka (sisältää elintarvikealan, tekstiili- ja muotialan, sekä materiaali- ja prosessitekniikan, kuten kemianteollisuuteen, metsäteollisuuteen, puutuoteteollisuuteen, muovi‑ ja kumiteollisuuteen ja pintakäsittelyyn liittyvät ammattialat)

• kone-, prosessi-, energia- ja sähkötekniikka (sisältää ajoneuvoalan, kone- ja tuotantotekniikan, kaivosalan, sekä sähkö- ja automaatioalan)

• teollisuuden työnjohto, tekninen suunnittelu ja tuotekehitystyö

Lue lisää ammatillisen koulutuksen tekniikan aloista: Opintopolku

Ammattikorkeakoulussa tekniikan alan tutkintoja ovat insinööri, laboratorioanalyytikko, rakennusmestari ja rakennusarkkitehti. Insinööri voi työskennellä lukuisilla eri aloilla. Tietoa eri ammattikorkeakoulutuksista saat esimerkiksi sivustolta ammattikorkeakouluopinnot.fi (valitse tekniikan ala, insinööri).

Yliopistossa puolestaan valmistuu tekniikan kandidaatteja sekä diplomi-insinöörejä. Lisää tietoa koulutuksesta saa sivustolta studentum.fi ja yhtenä esimerkkinä vaikkapa Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun sivusto. Tieteellisiä jatkotutkintoja tekniikan alalla ovat tekniikan lisensiaatti ja tekniikan tohtori.

Teksti: Inkeri Tanhua, 27.2.2019