Metodiluku SEGLI-hankkeen tutkimukseen, Inkeri Tanhua 19.12.2018 (päivitetty 22.2.2019)

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusta varten tuotettiin empiiristä aineistoa haastattelujen ja havainnoinnin avulla toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa seuraavasti:

• Oppituntien havainnointi (20 tuntia)

• Opiskelijoiden ryhmä- ja yksilöhaastattelut (32 opiskelijaa)  

• Opettajien ryhmä- ja yksilöhaastattelut (20 opettajaa)

Aineisto tuottaminen alkoi syksyllä 2017 ja jatkui vuoden 2018 loppuun. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen haastatteluihin osallistui 32 opiskelijaa ja 20 opettajaa. Osallistuneet opiskelijat haastateltiin useamman kerran kun taas opettajat vain yhden kerran.

Lisäksi tuotettiin empiiristä aineistoa seuraavasti:

• Verkkokysely: sosiaalisen median kautta tehty kysely omista alavalinnoista ja työelämän tasa-arvosta (91 vastaajaa)

• TE-toimistoissa toimivien ammatinvalinnan psykologien haastattelut (10 psykologia)

Opiskelualojen valinta

Haastateltavat opiskelijaryhmät valittiin sekä mies- että naisenemmistöiseltä tekniseltä alalta. Lisäksi alat valittiin niin, että osassa näistä aloista on paljon opiskelijoita, joiden äidinkieli on jokin muu kuin kotimainen kieli (muu kuin suomi, ruotsi tai saame). Opettajia haastateltiin hieman useammalta alalta kun taas opiskelijoiden haastatteluissa keskityttiin pääosin kahteen opiskelijaryhmään.

Valitsemalla alat näin, pystyimme vertailemaan segregaatiota tuottavia mahdollisesti erilaisia syitä nais- ja miesenemmistöisillä aloilla. Valitsemalla sekä nais- että miesvaltainen tekninen ala, pystyimme pohtimaan myös nimenomaan tekniikan alan valintaan liittyviä kysymyksiä. Myös etninen tausta ja kieli olivat merkittävässä roolissa. Lisäksi osassa haastatteluja käsiteltiin sukupuolen moninaisuutta.

Opiskelijoiden ja opettajien haastattelut toteutettiin muutamaa opettajahaastattelua lukuunottamatta pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa ammatillisessa oppilaitoksessa.

Oppituntien havainnointi

Tutkija havainnoi kahden tutkimukseen osallistuneen opiskelijaryhmän oppitunteja ennen kuin haastatteli saman ryhmän opiskelijoita. Opetuksen havainnointi ja opiskelijoiden haastattelut muodostivat näin ollen jatkumon. Havainnointi paitsi opetti tutkijalle koulun arjesta ja opiskelusta myös tutustutti tutkijan ja opiskelijaryhmän toisiinsa niin, että ryhmähaastatteluissa on jo syntynyt luottamus ja ymmärrys tutkijaa ja tutkimusta kohtaan. Havainnointitunteja kertyi yhteensä 20 tuntia.

Opiskelijoiden haastattelut

Tutkimukseen haastateltiin kahden opiskelijaryhmän opiskelijoita seuraavilta aloilta: kone- ja tuotantotekniikka sekä hammastekniikka. Oppialoittain valittujen opiskelijaryhmien lisäksi haastateltiin muutamia saman oppilaitoksen opiskelijoita, jotka identifioituvat trans- tai muunsukupuolisiksi. (Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Muunsukupuolinen ihminen voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai sitten tyystin tämän jaon ulkopuolella.) Näin myös sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat tulivat käsitellyksi tutkimuksessa, vaikka ne eivät oppiaineiden mukaisesti valituissa haastatteluryhmissä nousseetkaan esille.

Yhteensä haastatteluihin osallistui 32 opiskelijaa, haastatteluja tehtiin 17 kappaletta ja niiden yhteenlaskettu kesto oli 12,5 tuntia.

Opiskelijoiden ryhmähaastatteluihin osallistui 2 – 6 opiskelijaa kerrallaan. Kukin opiskelija osallistui haastatteluun noin kaksi kertaa, jolloin toisella haastattelukerralla pystyttiin syventämään edellisellä kerralla käsiteltyjä asioita. Toisinaan toinen haastattelu tehtiin opiskelijan toiveesta tai tutkijan pyynnöstä yksilöhaastatteluna.

Opiskelijoiden ryhmähaastattelut olivat puolistrukturoituja haastatteluja, joissa pyrittiin keskustelunomaiseen tilanteeseen. Kaikissa haastatteluissa käsiteltiin pääosin samoja teemoja etenkin ensimmäisen haastattelukerran osalta. Toisella haastattelukerralla tutkija jousti valittujen teemojen käsittelyssä ensimmäistä haastattelukertaa enemmän sen mukaan, mikä ensimmäisellä kerralla oli ollut kiinnostavaa. Ryhmähaastatteluissa opiskelijat myös reagoivat toistensa kertomuksiin ja toivat esille omia aiheitaan.

Opiskelijoiden haastattelujen teemat olivat:

• Opiskelijoiden kokemukset oppilaitoksen ja aineen valinnasta, mikä vaikutti valintoihin

• Opiskelijoiden käsitykset siitä, kenelle heidän aineensa opiskelu sopi

• Opiskelijoiden kokemukset siitä, miten oppilaitoksessa on käsitelty ammatteja ja kerrottu työstä

• Opiskelijoiden käsitykset ja tieto ammateista ja työorganisaatioista, keskustelu siitä mihin työympäristöön kukin itse haluaisi

• Opiskelijoiden käsitykset siitä, mitä käytäntöjä oppilaitoksissa pitäisi muuttaa, jotta segregaatio lievenisi ja tasa-arvo lisääntyisi

Haastattelemassani hammastekniikan ryhmässä suurin osa opiskelijoista oli naisia (haastattelin 8 naista ja 3 miestä). Suurin osa oli muuttanut Suomeen teini-ikäisenä, ja he olivat haastatteluhetkellä nuoria aikuisia, 18 – 24 -vuotiaita. Kaksi haastatelluista oli aina asunut Suomessa, ja kolme oli muuttanut Suomeen vasta aikuisena, vähintään 20-vuotiaana. Aikuisena muuttaneet olivat asuneet Suomessa jo 6 – 9 vuotta. Maat, joista opiskelijat olivat muuttaneet Suomeen, vaihtelivat: opiskelijat olivat muuttaneet Suomeen yhteensä 7 eri maasta.

Opiskelijat pyrkivät hahmottamaan erilaisia taustojaan ja vertailemaan kokemuksiaan opiskelusta myös taustojaan vasten. Sekä entinen kotimaa että Suomi olivat heille osa identiteettiä, ja näistä identiteeteistä ja määritelmistä myös keskusteltiin. Yhdessä haastattelussa kanssaopiskelija puhutteli esimerkiksi Virosta ja Venäjältä muuttaneita opiskelijoita suomalaisina, minkä nämä kaksi kuitenkin korjasivat: he eivät tunteneet olevansa pelkästään suomalaisia, vaikka se jonkun toisen mielestä siltä vaikuttikin. Toisaalta myös minulta kysyttiin, olenko pelkästään suomalainen, koska sukunimeni ei ole kovin tavallinen, vaikka onkin suomalainen sukunimi. Taustojen hahmottaminen oli siis opiskelijoiden mielestä kiinnostavaa, ja samalla ryhmän moninaisuus teki mahdottomaksi selvien jakojen muodostamisen esimerkiksi maahanmuuttajien ja ei-maahanmuuttajien välillä.

Suomenkieleen liittyvät haasteet yhdistivät kuitenkin useita opiskelijoita ja tulivat esille keskusteluissa. Lapsena tapahtunut maahanmuutto oli esimerkiksi osaltaan vaikuttanut siihen, etteivät opiskelijat olleet kokeneet voivansa mennä lukioon, ja näin ollen se oli vaikuttanut heidän päätökseensä tulla opiskelemaan hammastekniikkaa.

Seuraamillani hammastekniikan tunneilla oli rauhallista ja kukin opiskelija keskittyi pääosin omaan työhönsä. Opettaja neuvoi opiskelijoita lähinnä yksitellen. Joskus opiskelijat hieman keskustelivat keskenään, ja tauoille he lähtivät pienissä ryhmissä. Minusta tuntui osittain vaikealle rikkoa tunnin rauhaa ja hiljaisuutta, joten pitkälti vain seurasin tunnin kulkua. Välillä kuitenkin kiersin puhumassa opiskelijoille, ja kysyin esimerkiksi sitä, haluaisivatko he osallistua haastatteluihin. Haastattelut järjestin joko kokoushuoneessa tai sen ollessa varattuna tyhjässä luokkahuoneessa. Haastatteluissa puhuminen oli helppoa ja tunnelma oli vapautunut. Keskusteluissa tuli esille sekä positiivisia että negatiivisia asioita, kuten pelko siitä, löytyykö töitä valmistumisen jälkeen.

Haastattelemassani kone- ja tuotantotekniikan opiskelijaryhmässä suurin osa opiskelijoista oli miehiä (haastattelin 15 miestä ja 2 naista). Kone- ja tuotantotekniikan ryhmän opiskelijoiden taustat erosivat hammastekniikan ryhmän opiskelijoista sikäli, että suurin osa opiskelijoista oli muuttanut Suomeen vasta aikuisena (12 oli muuttanut Suomeen aikuisena 2 – 6 vuotta sitten ja he olivat haastatteluhetkellä 28 – 45 -vuotiaita, yksi oli muuttanut Suomeen lapsena, ja 4 oli asunut Suomessa aina). Saatankin analyysissäni jaotella opiskelijaryhmää esimerkiksi niin, että puhun aikuisten maahanmuuttajamiesten syistä päätyä opiskelemaan alaa. Toki myös heidän kohdallaan sekä Suomi että entinen kotimaa ovat yhtä aikaa osa identiteettiä, eikä heidän identiteettinsä ole pelkästään maahanmuuttajuus. Tämä tulee haastatteluissa esille muun muassa niin, että miehet keskustelevat siitä, mitä juuri Suomeen tulleiden maahanmuuttajien olisi hyvä oppia.

Seuraamillani kone- ja tuotantotekniikan tunneilla opiskelijat tekivät töitä pääosin pienissä ryhmissä, ja ryhmät liikkuivat tarvittaessa vapaasti eri konehalleissa. Työt eivät suoranaisesti olleet ryhmätöitä, mutta koska kaikilla oli työnalla sama tehtävä, opiskelijoista tuntui järkevältä työskennellä yhdessä. Kiersin puhumassa eri ryhmien opiskelijoille, ja seurasin joitakin ryhmiä kauemmin. Lisäksi myös opettaja oli vastuuttanut erityisesti yhden opiskelijan ottamaan minut mukaansa. Yritin kuitenkin olla kuormittamatta läsnäolollani liikaa pelkästään häntä. Aikuiset maahanmuuttajamiehet, jotka siis olivat minun kanssani suunnilleen saman ikäisiä, olivat minulle hyvin kohteliaita. Näin ollen puhuminen heille oli helppoa. Myös puhuminen nuorille miehille oli helppoa. Ryhmän yhdelle naiselle puhuminen oli sekin helppoa ja mukavaa, mutta yritin tietoisesti olla kuormittamatta häntä sen enempää kuin muitakaan. Haastatteluihin osallistunut toinen nainen opiskeli itse asiassa eri ryhmässä ja ei näin ollen ollut mukana havainnoimillani tunneilla.

Haastattelut järjestin tyhjässä luokkahuoneessa. Suurimmaksi osaksi haastattelut olivat rentoja ja hauskoja. Opiskelijat vitsailivat paljon, ja heillä oli paljon sanottavaa eri aiheista. Suurin osa oli myös reippaita keskustelijoita, eivätkä esimerkiksi nuoret jääneet keskustelussa mitenkään hiljaisiksi. Kohteliaisuus kuitenkin esti maahanmuuttajamiehiä kritisoimasta oikein mitään kovin paljon. Koulusta tai opetuksesta ei löytynyt heidän mukaansa mitään parannettavaa, koska kaikki oli niin hyvin. Myös työelämän syrjinnästä kysyessäni esimerkit esitettiin joko yleisellä tasolla tai esimerkiksi jollekin toiselle tapahtuneina asioina. He eivät todennäköisesti halunneet kertoa minulle negatiivisia asioita Suomesta. Nuorille kantasuomalaisille puolestaan oli helppoa tuoda esille sekä negatiivisia että positiivisia asioita.

Opettajien haastattelut

Opettajien haastattelut toivat toisen näkökulman oppilaitoksen arkeen ja sukupuolenmukaisen eriytymisen ja etnisen taustan / kielen mukaisen eriytymisen syihin.  Tutkimukseen haastateltiin opettajia seuraavilta aloilta: kone- ja tuotantotekniikka, media-ala, sosiaali- ja terveysala, laboratorioala, hammastekniikka, lääkeala, hius- ja kauneusala, muoti- ja tekstiiliala. Haastatellut opettajat edustavat siis hieman laajemmin eri oppiaineita kuin opiskelijat.

Opettajien haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina ryhmähaastatteluina, joihin kukin opettaja osallistui kerran. Yhteensä haastatteluihin osallistui 16 opettajaa, 3 kuraattoria ja yksi vararehtori. Haastatteluja tehtiin 8 kappaletta ja niiden yhteenlaskettu kesto oli noin 9 tuntia.

Opettajien haastattelujen teemat olivat:

• Opettajien kokemukset siitä, miten he ovat käsitelleet ammatteja ja työtä oppilaiden kanssa

• Opettajien kokemukset siitä, kenelle oppilaitoksessa opiskelu sopii

• Työssä oppimisen merkitys osana opintoja

• Opettajien käsitykset segregaation syistä ja vaikutuksista opiskelijoihin

• Opettajien käsitykset siitä, mitä käytäntöjä oppilaitoksissa pitäisi muuttaa, jotta segregaatio lievenisi ja tasa-arvo lisääntyisi

Verkkokysely

Hanke toteutti verkkokyselyn, jolla kerättiin kokemuksia siitä, mitkä asiat ovat vaikuttaneet omiin ammatti- ja uravalintoihin, sekä siitä, mitä mieltä vastaajat ovat työelämän tasa-arvoisuudesta. Verkkokyselyyn vastaajia kutsuttiin kahdella eri Facebook-sivustolta.

He vastasivat seuraaviin kysymyksiin:

• Ikä:     

• Sukupuoli:                    

• Asuinpaikka:               

• Mitä alaa ja missä oppilaitoksessa olet opiskellut?

• Millä alalla työskentelit opintojesi aikana tai jälkeen?                      

• Millä alalla työskentelet nyt tai kuinka pitkään olet ollut ilman töitä?

• Kun ajattelet opiskeluaikaasi ja ajatuksia siirtymisestä työelämään; miten työelämä on eronnut siitä mitä ajattelit? Mitä nyt kertoisit työelämästä tai opiskelualan valinnasta 18-vuotiaalle itsellesi?

• Oletko kokenut/nähnyt työelämän (rakenteissa) epätasa-arvoa, ja jos olet, niin minkälaisissa konkreettisissa tilanteissa se on tullut esiin?

• Minkälaisesta syrjivästä ajatusmallista olet saanut itsesi kiinni (esim. sukupuoleen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon, etnisyyteen, vammaisuuteen tai sosio-ekonomiseen taustaan liittyen)?

• Muita terveisiä tutkijalle tai kaikille SEGLI-hankkeen toimijoille?

Lue verkkokyselyn tuloksista: Miten valitsen kiinnostavan alan ja työn? Nuorten aikuisten vinkit

Ammatinvalintapsykologien haastattelut

Hankkeessa haastateltiin 10 TE-toimistossa työskentelevää ammatinvalintapyskologia. Mukaan kutsuttiin kaikki ammatinvalintapsykologit kolmen alueen TE-toimistoista: Uudenmaan, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun TE-toimistosta.

Palaa lukemaan SEGLI-hankkeen tutkimusraporttia.