Kesäkuussa 2018 julkaistun tasa-arvobarometrin mukaan peräti kolmannes suomalaisista opiskelijoista ja koululaisista oli sitä mieltä, että oppilaitoksen oppimateriaaleissa esiintyy oletuksia siitä, että tyttöjen ja poikien tulee olla tietynlaisia.
Käsitykset naisten ja miesten stereotyyppisistä ominaisuuksista, rooleista, tehtävistä ja mahdollisuuksista syntyvät jo varhain ja jatkuvat usein läpi elämän. Moni vanhempi tietää ja ymmärtää, että koulun ja varhaiskasvatuksen ohella kodilla on vahva merkitys lapsen sukupuoli-identiteetin muodostumisessa.
Vanhat asenteet edelleen olemassa
Jonna Hulkko tutki vuonna 2017 julkaistussa pro gradu -tutkielmassaan sukupuolirooleja ja sukupuolistereotypioita viidesluokkalaisten kirjoitelmissa. Sukupuolten segregaatio oli yhä nähtävissä hahmoihin liitetyissä ammateissa ja harrastuksissa. Molemmissa oli selkeästi havaittavissa perinteinen sukupuolijako miesten ja naisten välillä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitettiin, etteivät aineiston pohjalta tehdyt havainnot osoita sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan pikemminkin tasapainoilua uuden ja vanhan välillä. Tasa-arvotyö on tuottanut tulosta, mutta se on yhä kesken. Sukupuoliroolit, sukupuolistereotypiat ja vanhat asenteet ovat edelleen olemassa ja muutos on hidasta.
Vanhempainliiton toiminnanjohtajan Ulla Siimeksen mukaan aiheesta on pyritty viime aikoina nostamaan tietoisuutta, sillä se herättää paljon keskustelua vanhempien keskuudessa.
- Vanhemmat omilla valinnoillaan ja puheillaan sukupuolittavat lastensa arkea, usein tahtomattaan. Näin ollen teeman nouseminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on erittäin tervetullut asia, Siimes toteaa.
Tiedostamatta pidetään sukupuolirooleja yllä
Siimeksen mukaan omassa arjessaan tulee helposti vahvistaneeksi perinteisiä sukupuolittuneita käsityksiä, vaikka näin ei haluaisikaan tehdä. Halutaan ajatella avoimemmin ja pyrkiä eroon perinteisistä sukupuolirooleista, mutta arjessa hankitaan pojalle sinisiä ja tytölle vaaleanpunaisia vaatteita. Varsinkin pienten lasten kohdalla vanhemmat ohjaavat lapsen valintoja.
- Yleensä tämä näkyy leikeissä ja harrastuksissa. Pojille tarjotaan ulkoleikkejä ja kiipeilytelineitä, kun tytöt leikkivät sisällä barbeilla ja nukeilla. Jääkiekko on perinteisesti poikien laji ja jäätanssi tyttöjen, Siimes valottaa.
Usein vanhempien ajattelua määrittää pelko siitä, että lapsi joutuu silmätikuksi tai kiusatuksi.
- Jos minä valitsen lapseni kanssa tai lapseni puolesta toisin, että minun poikani harrastaakin sitä taitoluistelua, niin valitsenko minä vanhempana niin, että lapseni tulee kiusatuksi, hän täsmentää.
Vanhemmat tekevät valintojaan ensisijaisesti lapsen parasta ajatellen. Toisten lasten suunnalta tulevan kiusaamisen lisäksi omaa lasta halutaan suojata myös aikuisten epäasialliselta käytökseltä. Siimeksen esimerkissä tuntematon aikuinen on alkanut haukkumaan poikaa julkisella paikalla nähdessään tämän pukeutuneen vaaleanpunaiseen.
- Kuinka moni aikuinen ympärillä uskaltaa puuttua siihen tilanteeseen? Ei kovinkaan moni, huokaa Siimes.
Sisäinen prinsessa ja pörinägeeni
Vanhemmuutta pohditaan aktiivisesti myös erilaisissa vanhempien yhteisöissä, kuten Facebookin suljetussa äiti-ryhmässä. Ryhmän jäsenet kertoivat, kuinka kotona näytettiin tietoisesti myös esimerkillä, miten voi toimia stereotyyppisistä sukupuolirooleista poiketen. Ryhmän äidit eivät kuitenkaan kokeneet, että lapsia väkisin ohjattaisiin tytön tai pojan rooleihin.
- Olen vaikuttanut lapsiin omalla esimerkillä perinteisiä roolimalleja rikkovasti. Urheilen edelleen aktiivisesti joukkueessa, maalaan, naulaan, sahaan ja lapioin. Ei ole erikseen miesten tai naisten hommia. Tytöt ovat saaneet rauhassa leikkiä autoilla ja poika pukeutua prinsessamekkoon, kertoi eräs äiti.
Moni äiti-ryhmän keskustelija uskoi, että vaikka kotona annettu malli oli tasa-arvoinen eikä miesten tai naisten rooleja korostettu, lapset tuntuivat silti löytävän eri kiinnostuksen kohteita sukupuolensa mukaan.
- Vaikka kuinka yrittäisin kasvattaa lapsia tasa-arvoiseen maailmaan, huomaan, että pienissä pojissa on "pörinägeeni". Tanssillisuus taas pukkaa tytöstä läpi kaikin tavoin. Isoveli-pikkusisko -yhdistelmällä osaavat keskenään leikkiä tasavertaisesti, mutta koulun alettua lapsi itse tekee eroa tyttöjen ja poikien leikkeihin tai harrastuksiin, toinen äiti sanoo.
Siimeksen mukaan äitien kommentit kertovat ennen kaikkea siitä, että vanhemmat ovat hyvin hereillä. Hän kuitenkin korostaa, että kaikesta ei tarvitse tehdä suuria johtopäätöksiä.
- Ei vanhempien kannata lähteä kieltämään niitä leikkejä, jotka lapsesta tuntuvat mielekkäiltä ja tärkeiltä. Vanhempi saattaa pyrkiä hyvinkin neutraaliin kasvatukseen, mutta kuitenkin esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa pojat saattavat löytää ne autot ja tytöt prinsessaleikit, ja sekin on ihan ok, hän muistuttaa.
Siimeksen mukaan vanhempien tulee olla tarkkana, mikäli lapsen puheesta tulee läpi jonkun muun sukupuolettavia asenteita, kuten jos jääkiekkoa harrastava tyttö on saanut kommentteja, että kyseinen laji on pojille tarkoitettu.
- Vanhemmalla on merkityksellinen rooli lapsen tulkitsijana. Lasten kanssa tulee keskustella siitä, että lapsen on täysin hyväksyttää tehdä niitä asioita, mitä hän itse haluaa. Muut eivät voi määrittää sitä, että joku asia on tyttöjen tai joku poikien. Kukaan ei voi omistaa punaista väriä tai jääkiekkoa, hän alleviivaa.
Siimes toteaa, että poikien tulee antaa pöristä, jos heitä pörisyttää ja tyttöjen pukeutua prinsessamekkoon.
- On yhtä tärkeää olla myös tukena, mikäli lapsi valitsee toisin, hän painottaa.
Oppimisympäristö vaikuttaa käsityksiin sukupuolirooleista
Kotien lisäksi varhaiskasvatuksella ja kouluilla on merkittävä rooli sukupuolisegregaation purkamisessa. Opetushallituksen ohjeistuksessa todetaan, että oppilaitosten tasa-arvotyössä merkittävää on asennekasvatus sekä tasa-arvoa tukevien ajattelu- ja toimintatapojen tukeminen. Oppimisympäristö vaikuttaa keskeisesti tyttöjen ja poikien käsityksiin sukupuolirooleista työelämässä.
Päiväkodeilta ja kouluilta odotetaankin sukupuolitietoista opetusta ja ohjausta, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä yhteiskunnassa vallitsevista sukupuoleen liittyvistä asenteista ja odotuksista yhdessä oppilaiden kanssa. Sukupuolineutraalin opetuksen tuleekin korostaa yksilöllisiä ominaisuuksia sukupuolen sijaan.
Poikia pitäisi kannustaa monipuolisemmin ammatteihin
Nykyään yhä useammat tytöt hakeutuvat perinteisesti miehisinä pidetyille aloille, mutta poikia ei edelleenkään kannusteta naisvaltaisille aloille. Siimeksen mukaan tästä puhutaan julkisuudessa todella vähän.
- Poikien kulttuuri on vielä todella vahva. Sieltä on erittäin vaikeaa yksittäisten henkilöiden hakeutua poikkeavalle alalle, jos ei häntä kukaan siihen kannusta tai siinä tue, Siimes jatkaa.
Hulkon tutkielmassa painotettiin päiväkotien ja koulujen roolia ammateissa esiintyvän segregaation murtamisessa. Varhaiskasvatuksessa käytettävien materiaalien tulisi olla sukupuolitietoisia esimerkiksi kuvituksissaan ja tarinoissaan. Niiden tulisi antaa lapsille malleja ja mielikuvia erilaisista ihmisistä tekemässä kaikenlaisia töitä.
Hulkon mukaan oppilaille tulisi koulussa tarjota tietoa erilaisista koulutusvaihtoehdoista ja urakehitysmahdollisuuksista, sekä avartaa lasten ja nuorten mieliä ja tukea heidän mielenkiinnon kohteitaan ja erityisosaamisiaan sukupuolesta huolimatta.
Vanhempien ja ammattilaisten tulee kohdata toisensa
Usein vanhemmat kokevatkin, että varhaiskasvatuksessa heidän lastaan yritetään laitaa johonkin muottiin. Vanhemmat kaipaavat tukea siihen, että kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia.
- Päiväkodilta toivon tukea sille ajatukselle, että jokainen on yhtä arvokas, ketään ei jätetä yksin ja toiset huomioidaan. Tämä aika hyvin toteutuu, mutta pienissä asioissa huomaan, että heilläkin olisi kirimistä. Esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlissa presidentti oli poika. En ole sitä mieltä, että presidentin pitäisi myöskään olla pakolla tyttö, mutta olisin toivonut keskustelua siitä, että kumpi vain on mahdollista. Minulle jäi lasten puheista sellainen tunne, ettei asiasta oltu keskusteltu, toteaa yksi äideistä.
Vanhempainliitossa rohkaistaan ottamaan asia puheeksi varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Mikäli vanhemmalla on tällainen huoli, niin siitä pitää päiväkodin tai koulun henkilökunnan kanssa keskustella nimenomaan rakentavan dialogin kautta.
- Vanhemman tunne on aina ihan oikea ja oikeutettu, mutta pitää pystyä ottamaan vastaan se mitä sieltä ammattilaisen puolelta kerrotaan. Pitää päästä sellaiseen hyvään dialogiin, että miksi vanhemmalle on syntynyt sellainen tunne, että lasta kohdellaan jollain tavalla väärin. Yhdessä pyritään ratkaisemaan tilanne ja katsomaan eteenpäin, Siimes painottaa.
Pysähdy keskustelemaan lapsen kanssa
Vanhempainliitosta kannustetaan keskustelemaan sukupuolirooleista myös lasten kanssa. On hyvä muistaa, että lapset suhtautuvat tällaisiin asioihin yleensä hyvin luontevasti. Esimerkiksi lapsille ei ole ollenkaan vaikeaa ymmärtää, että on olemassa myös sellaisia, joiden sukupuolta ei voi määrittää. Usein ne ennakkoluuloiset lukot ovatkin aikuisten korvien välissä.
- Vanhempana pitää antautua mukaan keskusteluun lapsen kanssa. Meidän kaikkien on hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, että millaisen maailmankuvan haluamme lapsille välittää, Siimes päättää.
Teksti: Jukka Kanninen / Miltton
