Koulutuksen ja työelämän segregaatioita on tutkittu viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kansainvälisesti paljon, ja niinpä kilpailevia selityksiä sen syihinkin on riittämiin. Käsittelin eri teorioita, joilla tutkimus on pyrkinyt selittämään segregaation syitä aiemmassa jutussa Teorioita sukupuolenmukaisen segregaation syistä. Tässä tekstissä syvennyn rationaalisiin yksilöihin keskittyvien selitysten hiljattain tapahtuneeseen uuteen nousuun.
Rationaalinen yksilö valitsee segregaation
Aivan viime aikoina on julkaistu uusia laajalle levinneitä tutkimuksia (esim. Falk & Hermle 2018; Stoet & Gary 2018), joissa naisten ja miesten erilaisten koulutus- ja työpolkujen syitä perustellaan yksilöiden erilaisilla valinnoilla ja kyvyillä. Myös Suomessa media on vuolaasti tuonut esille näiden tutkimusten tuloksia (esim. Helsingin Sanomat 19.11.2018 ja Tiede 19.11.2018).
Uutisoinnissa näistä yksilökeskeisistä tutkimuksista jää kuitenkin usein mainitsematta, mistä lähtökohdista tutkimukset on tehty. Tutkimusten taustaoletuksena on ihmisen rationaalisuus. Näissä tutkimuksissa siis oletetaan, että kaikilla ihmisillä on esimerkiksi koulutusvalintoja tehdessään kaikki tieto käytössään, ja he tekevät rationaalisia valintoja tämän tiedon perusteella. Usein myös oletetaan, että työmarkkinoilla ei esiinny syrjintää, mistä syystä kaikilla on samat mahdollisuudet tehdä erilaisia valintoja. Vain yksilöiden omat kyvyt, kuten koulumenestys, ja omat toiveet ja tarpeet merkitsevät.
Nämä rationaaliseen yksilöön keskittyvät tutkimukset tuottavat toki kiinnostavaa uutta tietoa esimerkiksi naisten ja miesten erilaisesta koulumenestyksestä ja sen vaikutuksesta koulutusvalintoihin. Samoin ne tuovat esille sukupuolittuneiden koulutus- ja urapolkujen todellisuuden, ja myös sukupuolittuneita eroja muilla elämän alueille. Moni sukupuolenmukaista segregaatiota tuottava tekijä jää kuitenkin rationaaliseen yksilöön keskittyvien tutkimusten ulkopuolelle.
Mitä jää huomioimatta jos yksilö ajatellaan rationaaliseksi?
Kun tutkimuksen lähtökohdaksi otetaan rationaalinen yksilö, ei päädytä tutkimaan sitä, kuinka epärationaalisia ihmiset usein ovat. Esimerkiksi SEGLI:n tutkimuksen kyselyyn vastanneista nuorista aikuisista moni kertoi, että pystyy jälkeenpäin näkemään kuinka vajavaisen tiedon varassa oli tehnyt ensimmäiset valinnat koulutuksestaan ja työpaikoistaan. He olisivat jälkikäteen neuvoneet nuorta itseään ottamaan huomattavasti paremmin selvää eri töistä ja mahdollisuuksista.
Koulutusvalintoihin siis vaikuttaa käytettävissä olevan tiedon rajallisuus, joka on myös sukupuolittunutta. Naisilla ja miehillä on keskimäärin tietoa ja ennen kaikkea positiivisia kokemuksia eri koulutusaloista ja töistä. Se on SEGLI:n tutkimuksen mukaan yksi koulutuksen sukupuolenmukaiseen segregaatioon vaikuttava asia. Kun tietoa ei ole, alavalinnassa korostuvat ennestään tutut alat. Mikäli valitaan jotain muuta kuin ennestään tuttu ala, korostuvat mielikuvat eri aloista ja niiden sopivuudesta esimerkiksi eri sukupuolille.
Lisäksi yksilön rationaaliseksi määrittelevät tutkimukset usein olettavat, että työelämässä ei tapahdu syrjintää tai muuta epätasa-arvoista kohtelua. Näin ollen esimerkiksi työnantajien epätasa-arvoista kohtelua ei voida nostaa yhdeksi segregaatiota selittäväksi syyksi. Voi olla, että esimerkiksi maahanmuuttajanainen ei opiskele tiettyyn miesenemmistöiseen ammattiin siksi, että hän olettaa, ettei koulutuksesta ja osaamisesta huolimatta koskaan saisi töitä kyseiseltä alalta. Näin jo syrjinnän ennakointi vaikuttaa koulutusvalintoihin. Huomaamatta jää myös se, että työelämässä todellisuudessa tapahtuva syrjintä saa monet vaihtamaan alaa. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä on yksi tällainen syrjinnän muoto.
Koulutus- ja uravalintoihin vaikuttavat siis monet muutkin syyt kuin yksilön koulumenestys ja omat toiveet ja tarpeet. Näitä muita syitä ei vain tutkita silloin kun tutkimuksen lähtökohdaksi otetaan rationaalisen yksilön valinnat.
Muuta kuin rationaaliseen yksilöön keskittyviä tutkimuksia
Muitakin kuin yksilön rationaaliseksi määrittäviä tutkimuksia segregation syistä on toki runsaasti. Esimerkiksi työorganisaatioiden epätasa-arvoisia käytäntöjä on tutkittu laajasti. Työnantajat toimivat portinvartijoina monissa segregaatioon vaikuttavissa tilanteissa, kuten työhönotossa. Erilaisten tutkimusten kirjoa on esitelty vaikkapa Euroopan Komission tilaamassa raportissa (Burchell et al. 2014).
Tutkimuksilla on muun muassa näytetty, että kun lähetetään työnantajalle kaksi muutoin identtistä hakemusta ja CV:tä, mutta merkitään toiseen sukupuoleksi nainen ja toiseen mies, saadaan mieheksi merkityllä hakemuksella todennäköisemmin kutsu työhaastatteluun silloin, kun kyseessä on työ, jota yleensä tekevät miehet. Vastaavasti naisen hakemuksella saadaan todennäköisemmin kutsu haastatteluun naistyypilliseen työhön, kuten sihteeriksi. (ks. esim. Englannissa tehty tutkimus Riach and Rich 2006). Näin työnantajien rekrytointikäytännöt ylläpitävät työelämän segregaatiota.
Sukupuolenmukaisen segregaation syiden lisäksi on tutkittu paljon etenkin etnisen taustan mukaisen segregaation syitä. On kiinnostavaa, että siinä missä sukupuolenmukaista segregaatiota perustellaan yksilöiden erilaisilla valinnoilla, etniseen segregaatioon liittyen tutkimuksessa useammin huomioidaan maailman epätasa-arvoisuus.
Eri tutkimukset eivät keskustele keskenään
Eri tutkimuksista saatu tieto segregaation syistä ei kuitenkaan ikävä kyllä ole helposti yhdistettävissä yhdeksi pääteoriaksi segregaatiosta. Tämä johtuu siitä, että eri tutkimuksilla on niin erityyppiset ontologiset lähtökohdat. Eli ihmisestä ja maailmasta ajatellaan lähtökohtaisesti niin eri tavoin. Esimerkiksi ihmisen rationaaliseksi olettavaan tutkimukseen ei voida sisällyttää tietoa siitä, että ihmiset valitsevat koulutuksensa ja työnsä usein hyvinkin sattumanvaraisesti. Sattumanvaraisuus ja tiedon puute kun on rajattu jo alun perin ulos tutkittavista tekijöistä.
Lisäksi vaikkapa työnantajan syrjiviin käytäntöihin keskittyvä tutkimus ei useinkaan käsittele pääasiallisesti segregaation syitä, vaan syrjintää. Eli tällöin taas jäävät muut segregaatiota selittävät tekijät kuin syrjintä tutkittavien asioiden ulkopuolelle.
SEGLI:n tutkimuksessa pyritään ottamaan huomioon segregaatiota selittäviä tekijöitä mahdollisimman laajasti. Tutkimuksessa analysoidaan sekä yksilöiden käyttäytymistä että organisaatioiden käytäntöjä.
Miksi rationaalisesta yksilöstä puhuvien tutkimusten suosio on noussut?
Nykyään on selvästi entistä enemmän tilausta tutkimukselle, jonka perusteella epätasa-arvolle ei tarvitse tehdä mitään. Esimerkiksi sukupuolenmukaisen segregaation tutkijoilta halutaan kuulla tarina ”tasa-arvon paradoksista”, jonka mukaan taloudellisesti vauraissa ja tasa-arvoisissa maissa valinnat sukupuolittuvat, koska niissä on ”varaa valita kiinnostuksen ja omien vahvuuksien mukaan”. Tällainen tarina vahvistaa käsitystä siitä, että sukupuolenmukaiselle segregaatiolle ei voi eikä tarvitse tehdä mitään.
Päätelmä voimakkaan segregaation ja korkeiden tasa-arvoindeksien positiivisen korrelaation syistä on kuitenkin vain arvailua. Miksi-kysymystä ei usein ole varsinaisesti edes tutkittu tai voida tutkia valituin määrällisin metodein. Tutkijat itsekin tuovat esille myös vaihtoehtoisia tulkintoja. Esimerkiksi Falkin ja Hermlen tutkimuksen tuloksia voisi selittää myös sukupuolittuneella mainonnalla. Eli vauraita ja tasa-arvoindeksin mukaan paremmin pärjääviä maita yhdistävä tekijä olisikin vapaasti sukupuolistereotypioita hyödyntävä mainonta, joka vahvistaa sukupuolten välisiä eroja. Tutkimuksessa suurimmat sukupuolten väliset erot löytyvät sellaisista maista kuin Yhdysvallat, Australia ja Ruotsi. Voimakas mainonta kieltämättä voisi olla paremmin näitä maita yhdistävä tekijä kuin tasa-arvo.
Mikäli Falk ja Hermle olisivat selittäneet tuloksiaan mainonnan vaikutuksilla, heidän tutkimuksensa kuitenkaan tuskin olisi saanut vastaavaa näkyvyyttä kuin tasa-arvon paradoksin julistuksella. On mukavampaa kuulla, että yksilöt tekevät fiksuja valintoja tasa-arvoisessa maailmassa, kuin että teemme valintojamme mielikuvien ja mainonnan vaikutuksen alla epätasa-arvoisilla työmarkkinoilla.
Teksti: Inkeri Tanhua, SEGLI-hankkeen tutkija
Lähteet
Burchell, B., Hardy, V., Rubery, J. and Smith, M. (2014), A New Methoc to Understand Occupational Gender Gegregation in European Labour Markets, Luxemburg, saatavilla: http://doi.org/10.2838/748887.
Falk, A. and Hermle, J. (2018), “Relationship of gender differences in preferences to economic development and gender equality”, Science, Vol. 362 No. 307.
Helsingin Sanomat 19.11.2018: "Miesten ja naisten erot kasvavat, kun tasa-arvo lisääntyy – Odottamaton 'tasa-arvon paradoksi' on havaittu useissa tutkimuksissa".
Riach, P.A. and Rich, J. (2006), “An Experimental Investigation of Sexual Discrimination in Hiring in the English Labor Market An Experimental Investigation of Sexual Discrimination in Hiring in the English Labor Market”, The B .E. Journal of Economic Analysis & Policy Advances, Vol. 6 No. 2.
Stoet, G. and Geary, D.C. (2018), “The Gender-Equality Paradox in Science, Technology, Engineering, and Mathematics Education”, Psychological Science, Vol. 29 No. 4, pp. 581–593.
Tiede 19.11.2018, "Viikon gallup: Yllättääkö tasa-arvon paradoksi", saatavilla: https://www.tiede.fi/artikkeli/artikkelit/viikon-gallup-yllattaako-tasa-arvon-paradoksi.
