Facebookissa pyöri kevään mittaan aivan käsittämätön video. Siinä noin 12-vuotias tyttö seisoi paikoillaan ja hänen eteensä tuotiin yksi kerrallaan samanikäisiä poikia, joita kehotettiin lyömään tyttöä. Kaikki pojat vuorollaan menivät hämilleen ja kieltäytyivät lyömästä. Video oli ilmeisesti tehty kampanjaan, jolla haluttiin ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Harmillisinta oli, että tyttö esitettiin siinä objektina, nättinä esineenä, pojat aktiivisina toimijoina ja päätöksentekijöinä.
Ei ole pojillakaan helppoa. Poikien Talon seksuaalineuvoja Tommi P. Pesonen puhui poikakoodista Helsingin sanomissa 25.6. 2015. Poikakoodilla tarkoitetaan sitä, miten poikien on toteutettava tiettyä maskuliinista käsitystä poikana olemisesta, jotta heidät hyväksytään porukkaan. Jotta oma paikka porukasta löytyy, pitää olla valmis ottamaan ja antamaan iskuja. Väkivallan uhka ja kiusaaminen ovat suuri osa poikien arkea." Kuulostaa kamalan surulliselta.
Kuinka toimia sukupuolitietoisena kasvattajana?
Koulun arjessa on syytä pohtia kuinka paljon me opettajat vahvistamme tällaisia luvalla sanoen vanhanaikaisia sukupuolirooleja, joissa on oma lokero tyttömäiselle ja poikamaiselle käyttäytymiselle? Olisi syytä pohtia myös mitä on lokeroiden välissä. Seksuaalineuvoja Juha Kilpiä puhui sukupuolen moninaisuudesta janana, johon me kaikki sijoitumme. Meillä kaikilla on oma tapamme ilmentää sukupuolta, eikä ole mitään syytä lyödä lukkoon sukupuolen ominaisuuksia.
En opettajana pidä ajanmukaisena opettaa poikia kohtelemaan tyttöjä jollain erityisellä “tyttöjen kohtelutavalla”. En opeta, että “naiset ensin” ja että “tyttöjä ei saa lyödä”. Opetan, että toiset ensin ja ketään ei saa lyödä.
Tunnustan, että on hyvin vaikeaa olla sukupuolitietoinen kasvattaja. Se on minulle yhtä vaikeaa kotona kuin töissäkin. Saatan kaameassa syyllisyyden tunnossa velloen pohtia, että miksi tyttäreni on paljon poikaani neuvokkaampi keittiössä? Syyllisyyttä aiheuttavat myös opettajana sattuneet lipsahdukset: Olen usein sijoittanut rauhallisen tytön istumaan villin pojan viereen tasapainottavaksi tekijäksi. Olen kehunut tyttöjen juttuja toisenlaisin adjektiivein kuin poikien juttuja. Olen lähtenyt mukaan opettajanhuoneen keskusteluihin, joissa on puhkuttu tyttöjen kieroiluista keskinäisissä suhteissaan. Olen katsonut poikien väkivaltaista käytöstä läpi sormien. Olen odottanut pojilta yhtä ja tytöiltä toista.
Kun virkavapaani loppuu, ja pääsen taas luokkahuoneeseen oikeisiin töihin, niin aion tehdä parannuksen. Aion tarkkailla luokkaa, koulua ja maailmaa tasa-arvo-ongelmia paikantavien silmälasien läpi. Aion keksiä ratkaisuja, joilla luotsataan tulevia kansalaisia yhä yhdenvertaisemman olemisen suuntaan. Aion antaa esimerkkiä kaikkia kunnioittavasta käytöksestä. Sitä ei nimittäin opettajana sovi unohtaa, että oma esimerkki saattaa olla se kaikkein vaikuttavin opetusmenetelmä. Mitä sinä aiot tehdä?
Hanna Niittymäki
Rauhankasvatusinstituutti ry
