Puhuttaessa eriytymisestä eli segregaatiosta, painottuu keskustelu yleensä sukupuolen mukaiseen segregaatioon yhteiskunnassamme. Suomalaisessa koulutuksessa eriytyminen näkyy tavallisimmin siten, että pojat ja tytöt valitsevat eri koulutusaloja. Tämä heijastuu suoraan suomalaisiin työmarkkinoihin, jotka ovat voimakkaasti segregoituneet. Osa ammateista on todella naisenemmistöisiä, kuten vaikka sosiaali- ja terveysala. Toiset ammatit taas ovat erittäin miesenemmistöisiä, kuten esimerkiksi rakennusala. On siis erikseen niin sanottuja ”miesten töitä” ja ”naisten töitä”.
Segregaation juuret varhaiskasvatuksessa
SEGLI-hankkeen tutkija Inkeri Tanhuan ja tutkimusprofessori emerita Ritva Jakku-Sihvosen mukaan sukupuoleen liittyvällä eriytymisellä on suomalaisessa koulumaailmassa erittäin sementoitunut asema, jonka juuret ulottuvat syvälle arvomalleihimme.
Tutkijat muistuttavat, että vaikka koulutuksen sisällä segregaatio tarkoittaa nimenomaan eriytyviä oppiaine- ja alavalintoja, voidaan sillä viitata myös yleiseen kiinnostukseen koulunkäyntiä kohtaan.
Sukupuolten välinen eriytyminen alkaa meillä jo todella aikaisin ja tämä on Jakku-Sihvosen mukaan vakava ongelma.
- Meillä on peruskoulusta tietoja, että oppiaineisiin suhtautuminen alkaa pojilla ja tytöillä eriytyä jo kolmannella luokalla. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi matematiikka ja äidinkieli, toteaa Jakku-Sihvonen.
Arki tuottaa segregaatiota
Segregaatio kumpuaa yhteiskunnan asenteista ja rakenteista, mutta käytännössä sen tuottajana on aina joku ihminen tai yhteisö. Se on meidän kaikkien, kuten vanhempien, opettajien ja päiväkotihenkilöstön tuottama sosiaalinen ongelma.
- Arki tuottaa segregaatiota. Se mitä lapsi näkee ympärillään, on hänen maailmansa ja siihen hän kasvaa. Jos lasta ei tietoisesti ohjata tekemään omia valintojaan, niin silloin lapsi aina vaan apinoi ympäröivän maailman sukupuoliroolimalleja, sanoo Jakku-Sihvonen.
Segregaatio tuottaa epätasa-arvoa
Usein segregaatio, eli eriytyminen niputetaan synonyymiksi sanalle epätasa-arvo. Nämä käsitteet liittyvät usein toisiinsa, mutta ovat ilmiöinä eri asioita.
- Segregaatio mahdollistaa epätasa-arvon sitä kautta, kun eritellään ihmiset ja kohdellaan heitä eriarvoisesti. Se voi tuottaa epätasa-arvoa, täsmentää Tanhua.
Hänen mukaansa epätasa-arvo voi olla paljon muutakin. Segregaatio on vain yksi aspekti siitä.
- Segregaatio on rakenteellisesti yhteydessä eriarvoistumiskehitykseen, mikä on ollut hyvin massiivista. Segregaatio on välillä jopa vähän purkautunut, mutta sen lisääntyminen on jälleen alkanut näkyä. Sukupuolten työtehtävät, palkkauskehitys ja ammattiurat eriytyvät ja se näkyy epätasa-arvona, Jakku-Sihvonen lisää.
Seurauksena onnettomia ihmisiä
Tutkijoiden mukaan segregaation ja sen tuottaman epätasa-arvon seuraukset voivat olla pahimmillaan todella rajut.
- Seurauksena on onnettomia ihmisiä, jotka ovat tehneet väärän uravalinnan sen takia, että ympäristö on näin vaatinut, Jakku-Sihvonen huokaa.
Tanhuan mukaan segregaatio voi pahimmassa tapauksessa johtaa syrjäytymiseen.
- Maailmat eriytyvät, kun ihmisille tulee erilaisia kokemuksia elämästä, hän sanoo ja jatkaa: - On eriytyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään.
Miksi vain tyttöjä kannustetaan?
Tutkijoiden mukaan nykyään on selvästi nähtävissä, että erityisesti hyvin koulutetuissa perheissä tyttöjä kannustetaan valitsemaan jokin sellainen ala, joka ei perinteisesti ole ollut naisten ala, kuten insinöörikoulutus. Monet isät kannustavat tyttöjä tekemään rohkeita valintoja.
Tanhua huomauttaa, että poikia ei ole samalla tavoin siirtynyt naisenemmistöisille aloille, eikä poikia kannusteta siihen yhtä paljon.
- Segregaatio purkautuu naisten valintojen kautta jonkin verran, mutta ei miesten valintojen kautta, hän sanoo.
Segregaatio purkautunut joillain aloilla
Lääkärit ovat hyvä esimerkki segregaation purkautumisesta. Lääkäreiksi kouluttautuu nykyään enemmän naisia kuin miehiä, ja näin aikaisemmin miehisenä tunnettu ala on muuttunut tasa-alaksi.
Tanhua kertoo, että on myös olemassa esimerkkejä siitä, kuinka jo kertaalleen purkautunut segregaatio on myöhemmin uusiutunut.
- Yksi tällainen on eläinlääkärien ammattikunta. Se on nykyään naisenemmistöinen, vaikka viisikymmentä vuotta sitten ammatin harjoittajina oli ainoastaan miehiä.
Hän muistuttaa, että joillakin aloilla segregaatio ei ole purkautunut ollenkaan.
- Esimerkiksi rakennusala on edelleen todella miesenemmistöinen.
Pojat eivät uskalla hakea naisten aloille
Jakku-Sihvonen on tutkimuksessaan havainnut, että jotkut pojat olisivat halunneet suuntautua perinteisesti naisvaltaisille aloille, kuten lähihoitajaksi. Syiksi mainittiin muun muassa alan hyvä työtilanne paikkakunnalla.
- Se oli isän mielestä aivan kamala ajatus, Jakku-Sihvonen sanoo viitaten poikien kertomuksiin kodin ilmapiiristä.
Tanhuan ja Jakku-Sihvosen mukaan isät eivät kannusta poikia tekemään rohkeita valintoja.
- Tietoisuus siitä, että monissa miesvaltaisissa ammateissa palkkaus on parempaa, ylläpitää kodin vanhentuneita käsityksiä sukupuolirooleista, toteaa Jakku-Sihvonen.
Hänen mukaansa asetelmalla vähätellään naisen merkitystä perheen huoltajana. Tämä palautuu viime kädessä ymmärrykseen naisen toiseudesta, eli siitä, että kaikissa tapauksissa äiti tai nainen on toissijainen.
- Sellaiset ihmiset, jotka näkevät ainoastaan miehen perheen elättäjänä, eivät tiedosta tai tunnusta sitä, että myös äidillä voi olla ura, joka tuottaa perheelle hyvinvointia, hän sanoo ja jatkaa: - On todella valitettavaa, että vieläkin halutaan jotkut ammatit leimata huonopalkkaisiksi naisten ammateiksi.
Tasa-arvoisen koulutuksen kupla
Kuten artikkelissa aikaisemmin todettiin, segregaatio tuottaa eriarvoisuutta. Onko suomalainen koulutus sitten niin tasa-arvoista, kuin ehkä yleisesti luullaan?
- Me tykätään sanoa niin, mutta ei tässä olla kovinkaan hyvin onnistuttu. Vaikka olisimmekin joissakin asioissa tasa-arvoisia muihin maihin verrattuna, niin se ei vielä tarkoita, että asiat olisivat oikeasti hyvin, muistuttaa Tanhua.
Jakku-Sihvosen mukaan koulutusurat ovat Suomessa paljon segregoituneemmat verrattuna muuhun Eurooppaan.
- Esimerkiksi tekniset alat eivät ole missään yhtä miesvoittoisia kuin meillä, hän toteaa.
Muutosta parempaan ei näköpiirissä
Kumpikaan ei näe, että sukupuolen mukainen eriytyminen olisi ilmiönä vähenemässä lähitulevaisuudessa.
- Valitettavasti muutosta ei ole näkyvissä. Kun seuraa tämän hetken keskusteluita, niin suuntaus on pikemminkin sellainen, että segregaatio lisääntyy koko ajan, huokaa Tanhua.
Hänen mukaansa nuorten näkemykset heille sopivista alavallinnoista eivät mitenkään eroa vanhempien sukupolvien vastaavista.
-Tämä ei mitenkään auta segregaation poistumista suomalaisesta yhteiskunnasta, Tanhua sanoo.
Suomi ja segregaatio vuonna 2050
Molemmat toivovat vanhempien olevan niin valistuneita, että kannustaisivat lapsia etsimään ammatin, joka heitä kiinnostaa ja jossa nämä oikeasti viihtyvät.
- Voisin kuvitella, että olisi enemmän onnellisia perheitä, joissa jokainen äiti ja isä voivat toteuttaa omia unelmiaan. Sukupuolesta riippumatta voisi elää tasapainoista elämää, Jakku-Sihvonen kertoo toiveikkaana, ja jatkaa:
- Silloin ihminen on tyytyväinen, kun hän voi tehdä sellaista työtä mikä on kiinnostavaa, ja että siitä saa riittävän palkan. Jokainen haluaa elää sellaista perhe-elämää, jossa ei tarvitse näytellä jotakin roolia, vaan voi olla oma itsensä.
Vanhempien lisäksi myös työpaikkojen ja oppilaitosten kulttuurien tulee muuttua, ja sitä kautta meillä olisi enemmän aloja, joilla sekä naiset että miehet voivat viihtyä.
- Alaa valitaan vastaten kysymykseen, mikä olisi minulle hyvä elämä ja mahdollista saavuttaa, muistuttaa Tanhua.
Tällainen valintaperuste on järkevä ja inhimillinen, mutta epätasa-arvoisessa maailmassa kaikilla ei ole samoja valinnan mahdollisuuksia. Niinpä yhteiskunnassa näkyy monia jakoja ja segregaatiota.
Älä puhu vain tytöistä ja pojista – meitä on muitakin!
Joissain asioissa nuorten käsitykset sentään ovat menneet parempaan suuntaan. Yksi tällainen asia on sukupuolen moninaisuus, mistä nuoret ovat todella tietoisia.
-Tässä on tullut selkeää muutosta parempaan ja eroa aiempien sukupolvien ajattelumalleihin nähden, Tanhua kertoo ilahtuneena.
Hänen mukaansa on tärkeää muistaa, että sukupuolenmukainen segregaatio koskettaa myös muunsukupuolisia. Tämä näkyy esimerkiksi liikuntatunneilla, jossa oppilaat jaetaan kahteen ainoastaan sosiaaliturvatunnuksen perusteella. Näin muunsukupuolinen henkilö joutuu hyvin usein ryhmään, jossa kokee olonsa epämukavaksi.
Minuuden jäljillä
Onko liikuntatunteja sitten pakko jakaa aina vanhan mallin mukaisesti sukupuolen mukaan? Tanhuan ajatusmallissa lapsille ja nuorille paljon innostavampaa olisi jakaa ryhmät kiinnostuksen mukaan. Näin ollen myös ne pojat, jotka haluaisivat jääkiekon sijaan tehdä piruetteja taitoluistimilla, saisivat siihen reilun mahdollisuuden. Lisäksi he voisivat jakaa innostuksensa muiden samanhenkisten lasten kanssa sukupuolesta riippumatta.
On sitten kyse tulevaan urapolkuun liittyvästä opiskelusta tai sosiaaliturvatunnuksen mukaan jaotelluista liikuntatunneista, meidän pitäisi yhteiskuntana luoda enemmän elintilaa kaikille sukupuolille eri koulutusaloilla ja ammateissa. Näin kaikki saisivat enemmän tilaa itse määritellä oman identiteettinsä ja polkunsa. Eikö jokaisen tulisi antaa itse löytää vastaus kysymykseen: Kuka minä olen?
