Koulutus- ja työmahdollisuudet näyttävät erilaisilta paitsi sukupuolen, myös iän ja asuinpaikan perusteella. Haastattelimme Stadin ammattiopistossa pelinkehittäjäksi Helsingissä opiskelevaa Dominicia sekä suomussalmelaisia yläastelaisia Juliaa ja Veeraa heidän koulutus- ja uravalintojensa muotoutumisesta sekä Tuure Boeliuksen #kaikkienduuni -videosta.
Dominic tunnistaa Tuuren videossa paljon omaa ajatteluaan ja tuntemuksiaan Tuuren iässä: ”Kuulosti paljon siltä, millaisia ajatuksia mulla oli 15-16 -vuotiaana. Toisin kuin mulle, Tuurelle annettiin tilaisuus valita oma tulevaisuutensa ja tehdä mitä haluaa. Meidän perheessä korostettiin määrätietoisuutta. Piti mennä suoraan eteenpäin, ja päädyin ensin väärälle alalle. Meidän perheessä kaikki on duunareita. Kukaan ei ole korkeakoulutettu, ja on aina ajateltu, että mennään vaan johonkin palvelualalle, hommataan duuni ja jäädään sinne.”
Dominicin kokemukset heijastavat koulutuksen yleistä periytyvyyttä. Vanhempien koulutustausta vaikuttaa edelleen voimakkaasti heidän lastensa koulutuspolkuihin. Esimerkiksi pelkän perusasteen suorittaneiden äitien lapset suorittavat pääsääntöisesti perus- tai keskiasteen koulutuksen.
”Minut kasvatettiin tytöksi, ja äitini jalanjäljissä suositeltiin tarjoilijan alaa. Meidän suku on muuten tosi salliva, mutta sukupuoliroolit on tosi vahvat. Kun ravintolakoulussa aloitin sukupuolenkorjausprosessin, sukulaiset – ja viranomaisetkin – vaihtoi mut suoraan miehen rooliin. Kysyttiin, että menetkö raksalle vai tuleeko susta insinööri? Kun ilmoitin rupeavani taiteilijaksi, vastattiin ettei se sovi pojalle.”
Julian ja Veeran lähipiirissä ammatinvalintaan ei ole kannustettu sukupuolen perusteella: ”Ei meillä ajatella, että olis miesten ja naisten ammatteja. Minunkin isä haluaisi minut autoalalle tai jonnekin metallialalle”, Julia kertoo.
Tytöt uskovat, että lähialueen elinkeinorakenne ja esimerkiksi perheenjäsenten työkokemus vaikuttavat ammatinvalintaan sukupuolta enemmän: ”Aika monet meidän luokan pojista on menossa Taivalkoskelle metsäalalle. Se on niille niin tuttu asia, kun vanhemmatkin on metsäalalla.” Tilastokeskuksen tietojen perusteella maa- ja metsätalousalat ovatkin voimakkaasti periytyviä.
Myös koulutuksessa lähialue vetää puoleensa: ”Suomussalmella ei ole ammattikoulua, että jos täällä haluaa jatkaa opiskelua, niin on lukio. Mutta jos haluaa ammattikouluun, niin useimmiten ihmiset menevät Kajaaniin, tai Kuusamoon, tai johonkin tähän lähelle.”
Vaikka tyttöjä rohkaistaan nykyään perinteisesti miesvaltaisille aloille, ei sama kehitys vaikuta toteutuvan poikien kohdalla: ”Meillä ainakin opon tunneilla on aina sanottu, että kyllä pojatkin voi mennä esim. hoitoalalle. Mutta ei me tunneta ketään, joka olis,” Veera ja Julia miettivät. Dominicin mielestä ”tyttöjä kannustetaan maskuliinisuuteen tasa-arvottavasti, koska koetaan että poikamaisuus on silti se parempi”.
Omassa oppilaitoksessaan Dominic näkee voimakasta sukupuolten mukaan eriytymistä: ”Omalla alallani pelinkehittämisessä me ollaan viimeinen vuosikurssi, joka koulutetaan sekä koodareiksi että artisteiksi. Meillä opettajat puskevat aika paljon poikia koodareiksi ja tyttöjä artistipuolelle. Meillä on naisvaltainen koulu, kun ollaan multimedia-ala. Minulla on välillä tunteja konetyön ja painomedian kanssa, joka on tosi miesvaltainen. Tämän koulun miesvaltaisimmat alat ovat erikoistehostetekniikka ja musiikkitekniikka, joissa on eniten käsillä tekemistä ja vähiten taiteellisuutta. Kyllä sen jaottelun huomaa.”
Tilastokeskuksen tuoreimmat koulutustilastot osoittavat, että peruskoulun jälkeinen kouluttautuminen on edelleen voimakkaasti jakautunutta. Vuonna 2016 tytöistä 63 prosenttia haki ensisijaisesti lukioon, ja pojista 55 prosenttia haki ensisijaisesti toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisessa koulutuksessa terveys- ja hyvinvointialoilla aloittaneista 83 prosenttia oli naisia, ja miehet olivat vastaavasti yliedustettuja teknisillä sekä tietojenkäsittely- ja tietoliikennealoilla.
Sukupuolen ohella maahanmuuttajatausta ohjaa nuorten kouluttautumista. Äidinkieleltään muun kuin suomen- tai ruotsinkielisistä nuorista selvästi kantaväestöä suurempi osa päätyy ammatilliseen koulutukseen. Aina kyse ei ole omasta valinnasta. Etenkin maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan säännönmukaisesti sairaanhoitajakoulutukseen, vaikka koulumenestys antaisi hyvät edellytykset yliopisto-opintoihin.
Koulutuspolkujen eriytymisen Dominic paikantaa lapsuuteen: ”Suurin osa kuitenkin hakee alalle, jota ne osaa tehdä. Ne ei välttämättä ole harrastaneet, tai uskaltaneet harrastaa, mitään muutakaan.” Mm. jaottelu tyttöjen ja poikien käsitöihin ja liikuntaan on vaikuttanut vahvasti: ”Yläasteella sai päättää, meneekö tekniseen vai tekstiiliin, mutta kaikki jotka oli teknisessä oli poikia, ja kaikki jotka oli tekstiilissä oli tyttöjä. Ja mä olin sentään edistyksellisellä taideyläasteella. Periaatteessa vapaata, mutta ryhmäpaine ohjasi. En mä edes osannut tekstiilitöitä ollenkaan, mutta en uskaltanut mennä sinne toiseen.” Tuure Boelius puhuu samasta kokemuksesta videollaan: vaikka tekstiilityö tuntui enemmän omalta jutulta, hän koki voimakasta painetta osallistua teknisiin töihin.
Myös Veera ja Julia vahvistavat, että pojat ja tytöt jakautuvat edelleen pääsääntöisesti eri ryhmiin käsitöissä: ”Se on ollut ala-asteelta asti niin, ei me edes tiedetä mistä se johtuu. Nyt meidän seiskaluokkalaisille on uusi järjestelmä, jossa luokat jaetaan eri ryhmiin tasaisemmin.”
Julian ja Veeran mukaan ympäröivä yhteiskunta kuitenkin kehittyy tasa-arvoisempaan suuntaan: ”Se on vähän vanhanaikaista ajattelua, että jos ennen on ollut niin, että nainen keittiöön ja tälleen, mutta nykyään ajattelutapa ihmisillä on menossa tasa-arvoisempaan päin.”
Dominicin mielestä kehitystä tapahtuu, mutta hitaasti: ”Valitettavasti Suomessa naisvaltaisia aloja pidetään edelleen vähäpätöisinä. Mua ärsyttää se asenne, että kaikki mitä naiset tekee on muka jotenkin huonompaa, vaikka se on työtä siinä missä kaikki muukin. Mun omassa ikäpolvessani se on onneksi alkanut muuttua.”
”Eihän se ole mukava mennä sellaiseen ammattiin, joka ei kiinnosta”, summaavat Julia ja Veera. ”Parempi tehdä sellaista, joka on itselle mukavaa. Kaikilla pitää olla mahdollisuus tehdä sitä, mitä haluaa.”
