Varsinkin nuoria tyypillisesti kehotetaan valitsemaan sellainen koulutusala, joka tuntuu kiinnostavalta. Se on sinänsä hyvä asia, sillä eihän ole kiva päätyä töihin alalle, josta ei ole kiinnostunut. Kiinnostavan alan valinta ei kuitenkaan aina ole helppoa. Mistä voin tietää, mikä minua kiinnostaa eniten? SEGLI-hanke kysyi nuorilta aikuisilta, mitä he nyt kertoisivat työelämästä ja opiskelualan valinnasta 18-vuotiaalle itselleen. Tämä blogi pohjautuu heidän vastauksiinsa.
Mieti missä on kiinnostavia töitä – älä pelkästään kiinnostavaa koulutusta
Moni vastaaja kertoi valinneensa koulutusalansa sillä perusteella, minkä koki kiinnostavaksi 18-vuotiaana. Tätä kuvattiin esimerkiksi seuraavasti: ”Halusin opiskella itseäni kiinnostavia asioita, joissa koin olevani myös vahvimmillani”. Myöhemmin he kuitenkin pohtivat, että olisi kannattanut koulutusalan kiinnostavuuden lisäksi panostaa erilaisten töiden kiinnostavuuden ja saatavuuden arviointiin:
”Mieti, mitä töitä haluaisit tehdä, älä vain sitä mikä on kiinnostavaa opiskella. Jos et halua yrittäjäksi, opiskele jotain alaa missä se ei ole pääasiallinen työllistymisen muoto.”
”Opinnot eivät kestä ikuisesti, joten sille mikä itseä superisti kiinnostaa juuri nyt ei pidä pistää liikaa painoarvoa. Kehotan seuraamaan työpaikkoja ja kysymään mielenkiintoista työtä tekeviltä, mitä heidän työhönsä kuuluu ja mitä he ovat opiskelleet.”
”Hain ensin lukemaan taidehistoriaa sekä teatterin ja draaman tutkimusta, enkä näin jälkikäteen onnekseni päässyt, työllistyminen olisi ollut ihan eri tasossa kuin nyt. Itse ajattelen nyt tässä vaiheessa, että olisi ollut hyvä hankkia perustutkinto jostain selkeästä maisteripolusta (esim. kauppakorkea) ja rakentaa sen päälle sitten kiinnostusten mukaan muita polkuja.”
Vastauksissa painottui myös tulevaisuuden työelämän ennakointi. Voi olla etukäteen vaikea arvata, mitkä alat kehittyvät kiinnostaviksi ja työllistäviksi. Jälkikäteen annetuista vinkeistä voi kuitenkin saada joitain ideoita:
”Opintojeni aikana ns. data science lähti lentoon: alkuvuosina yritykset eivät tienneet, mitä systeemitieteet ovat, ja harvat yritykset tiesivät tarvitsevansa matemaatikoita. Valmistuttuani hyppäsinkin kasvaville markkinoille, jossa työpaikkoja oli hyvin tarjolla. Tärkein päätös oli kai valita ala, joka ei sitonut mihinkään spesifiin erikoisalueeseen, vaan kehitti erityisesti oppimiskykyä.”
”Mieti mikä on tulevaisuuden ammatti ja mikä inspiroi sinua. Kun se on selvillä (edes osittain), niin panosta verkostoitumiseen ja kouluttautumiseen.”
Ei vain kiinnostava substanssi vaan sinulle sopiva työ
Toinen vastaajien esille tuoma seikka on, että kiinnostuksen lisäksi kannattaa perehtyä muihin työssä viihtymiseen vaikuttaviin seikkoihin. Työn substanssin lisäksi esimerkiksi työyhteisö on tärkeä:
”Alan valinta ei ole pelkän substanssin valintaa, myöhemmin olen joutunut miettimään paljon sitä, millainen työskentely, työyhteisö ja työkulttuuri minulle sopii sen lisäksi mitkä aiheet minua kiinnostavat.”
Vastaajat kehottivat myös perehtymään eri alojen palkkoihin ja muihin työehtoihin:
”Kehottaisin miettimään alavalintaa muiden elämänarvojen näkökulmasta. Esimerkiksi matkailualalla on valitettavan paljon sesonki- ja vuorotyötä.”
Lisäksi muutama vastaaja pohti myös sitä, miten vastuun kantaminen työssä vaikuttaa omaan elämään:
”Opintojen aikana kuvittelin, että valmistuttuani ja täysipäiväisesti työelämässä olevana olisin jotenkin mystisellä tavalla ’valmis’, olisin heti piinkova asiantuntija ja tietäisin, mitä tehdä missäkin tilanteessa. Totuus on, että ainakin näin uran alussa epävarmuus on läsnä joka päivä: mistä tiedän, teenkö hyviä vai huonoja päätöksiä? 18-vuotiaalle itselleni haluaisin sanoa, että mieti ihan oikeasti sitä, mistä nautit ja missä olet hyvä, ja lähde suuntautumaan niiden asioiden pariin. Sanoisin, että älä mieti sitä, mihin kaverit menevät tai mikä on ’cool’ tai missä ansaitsee hyvin. On korvaamatonta, jos saa tehdä työtä ja olla alalla, jonka kokee todella omakseen.”
Monet työt voivat paljastua kiinnostaviksi
Mahdollisia koulutusaloja ei vastaajien mukaan kannata hylätä sillä perusteella, että luulee niiden olevien epäkiinnostavia. Voi olla, että lisätieto aloista ja töistä paljastaakin ne kiinnostaviksi:
”Pyydä saada enemmän infoa esim. opinto-ohjaajalta eri aloista. On paljon ammatteja, jotka eivät sinua tällä hetkellä lähtökohtaisesti kiinnosta, mutta ovat loppupeleissä erittäin kiehtovia. Eli älä tuomitse vajavaisten / väärien ennakkotietojesi perusteella.”
Lisäksi oma kiinnostuskin voi muuttua tai alojen kiinnostavuus paljastua myöhemmin:
”Moni opintoala, joita en pitänyt kiinnostavana opiskelijana, onkin paljastunut työelämässä kovinkin hyödylliseksi.”
Joskus alavalinta tuntuu vaikealta siksi, että on kiinnostunut niin monista asioista. Silloin ehkä helpottaa tieto siitä, että kyky kiinnostua on työelämässä erittäin hyvä ominaisuus!
”Työelämä vaatii samaan aikaan erityisosaamista ja generalismia. Mieti omat juttusi, mutta pidä ennen kaikkea huolta kyvystä omaksua nopeasti uusia asioita ja osata ’vähän kaikesta’. Kiinnostuminen asiasta kuin asiasta helpottaa työn tekoa.”
Kiinnostuskin saa ohjata!
Vaikka monet kehottivat miettimään kiinnostuksiaan uudelleen ja laajemmin, painotettiin myös sitä, että ei tule toimia sydäntään vastaan. Kiinnostuskin saa ohjata valintoja! Erityisen tärkeää on, ettei pakota itseään alalle, joka tuntuu epäkiinnostavalta tai epäsopivalta vielä tutustumisen jälkeenkin.
Eräs vastaaja puhui uskalluksesta kiinnostua eri asioista:
”Valitse opintopolkusi niin, että se johtaa jotain kautta sitä alaa kohti millä haluat työskennellä, mutta älä rajoita itseäsi liikaa. Uskalla innostua sinua kiinnostavista asioista ennakkoluulottomasti, et voi tietää mitä mahdollisuuksia ne tulevaisuudessa saattavat avata.”
Liittyykö tämä juttu työelämän sukupuolenmukaiseen segregaatioon?
Suomen koulutus- ja työelämä on voimakkaasti jakautunut sukupuolen mukaan (katso esimerkiksi juttu Ammatillisen koulutuksen sukupuolenmukainen segregaatio edelleen jyrkkää). SEGLI:n tutkimuksen mukaan yksi syy tähän on se, että ala valitaan sen perusteella, mikä on ennestään tuttua. Kun omia kiinnostuksenkohteitaan pohtii vähän laajemmin, saattaa avautua polkuja, joita ei olisi muutoin tullut ajatelleeksi. Näin myös työelämän segregaatio saattaa lieventyä.
Lisätietoja kyselyn toteutuksesta
SEGLI-hanke kysyi syksyllä 2017 muutaman Facebook-ryhmän käyttäjiltä muun muassa, mitä he kertoisivat työelämästä ja alanvalinnasta 18-vuotiaalle itselleen. Kysymys poiki 91 vastausta, joita on hyödynnetty tämän blogin kirjoituksessa. Suurin osa vastaajista oli 27 – 35 -vuotiaita.
Teksti: Inkeri Tanhua, SEGLI-hankkeen tutkija
